Yksinäisyys vähenee palvelemalla

Yksinäisyyden poisto on teemani vuodelle 2017, sillä se on yksi modernin työn keskeisistä ongelmista. Sitä vastaan on taisteltava erityisesti niissä työpaikoissa, joissa kulttuuri on omiaan korottamaan sermejä ihmisten välillä. Haluaisin tarjota lääkkeeksi kommunikaatiota.

Linjatyö vähenee ja asiantuntijatyön rooli kasvaa, eikö niin? Erityisesti yrityksen ytimessä olevasta myytävästä osaamisesta ulkopuolinen ihminen voi jäädä osaamisloukkuun. Se niin sanottu tukifunktiotyyppi siis.

Yksinäisyys aiheuttaa pehmeällä puolella työhyvinvoinnin ongelman, ja kovalla bisnespuolella substanssiongelmia.

Oletko työskennellyt talous-, hr-, markkinointi- tai viestintäasiantuntijana – tai vaikkapa it-tukena organisaatiossa, jossa kaikki muut tekevät intohimoisesti sitä mitä firma tekee?

Tai oletko ollut itse asiantuntijaroolissa, etkä ole oikein tiennyt mitä se HR- tai markkinointi oikein tekee? Oletko ollut myyjänä, joka juoksee asiakkaissa kun muut toteuttavat? Olet saattanut haistaa yksinäisyyden.

Olen kohdannut työssäni vuosien aikana kymmeniä, jopa satoja myynnin, markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisia, joilla on yksinäisyyteen liittyvä moniongelma. Heillä ei ole työkaveria, johdon tukea, strategista roolia, valtaa, vapautta, urapolkua, riittävästi budjettia, riittävästi aikaa, tarpeeksi hyviä työvälineita tai heitä ei kouluteta. He ovat yksin valtavan työtonttinsa keskellä, joskus jopa aika katkerin fiiliksin.

Pahinta on kierre. Yksinäinen puurtaminen johtaa osaamisen kapenemiseen, jolloin kyky palvella organisaatiota heikkenee. Ja uran nousukäyrä loivenee.

Onhan toki niin, että osaamisongelma on johtamiskysymys, mutta ei kaikkea voi pistää johtajan piikkiin. Moderni työ vaatii ihan erilaista navigaatiota omalla osaamiskartalla – sellaista sisäistä yrittäjyyttä, joka kantaa erilaisten organisaatioiden välilläkin.

Yksinäisen työ on huonosti kiinni muissa ihmisissä

Voisi kuvitella, että antamalla ihmiselle täydellisen autonomian johtaa resursseja (aikaa, ihmisiä ja rahaa), hän pääsisi tuskistaan. Mutta niin ei tapahdu. Ei kehitysjohtajan palkkaaminen tarkoita että kukaan kehittää yhtään mitään. Usein saadaan vaan liuta uusia suunnitelmia ilman sitoutuneita resursseja. Kaikilla on kiire.

Miten yksinäisyyttä vastaan voisi sitten taistella? Palvelemalla, sanon ma.

Käännä sisäisen tuen vaatimuksesi 180 astetta. Ala kehittää organisaation valmiuksia jakaa tietoa, osaamista ja tukea suunnitelmallisesti. Ala opetella ja opettaa viestintätaitoja – aikataulutetusti ja tavoitteellisesti. Ala auttaa muita selviämään paremmin työarjessaan, äläkä vain odota vastauksia sinun todo-listasi kannalta olennaisiin kysymyksiin. Kysy, miten voit auttaa.

Lähde pois toimistolta. Jaa osaamistasi ja hae tukea samassa tilanteessa olevilta kollegoilta. Et varmastikaan tunne liikaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat jo ratkoneet ongelmia joiden kanssa painit. Tai sellaisia joita voisit auttaa omilla kyvyilläsi. Liity rohkeasti verkostoihin ja klubeihin, osallistu seminaariin tai pecha kuchaan, perjantaipresikseen tai muihin vähän yllättäviinkin häppeninkeihin. Lavenna. Varaa sille aikaa.

Hanki mentori. Siihen ei tarvita mitään erillistä ohjelmaa. Ota yhteyttä henkilöön, jota ihailet ja jonka osaamisesta haluaisit saada palasen. Sellainen kokenut henkilö, joka ymmärtää sekä sinun että esimiehesi ajattelua ja osaa kysyä sinulta vaikeita kysymyksiä, osaa auttaa sinua. Mikä on kamalinta mitä voisi tapahtua? Hän kieltäytyy kohteliaasti.

Jos käytät kumppaneita, panosta sellaisiin joiden kautta oma osaamisesi lisääntyy. Osta valmennusta. Vältä tehtäviesi ulkoistusta, paitsi sellaisissa tehtävissä joiden tekemisestä et saa mitään irti. Ulkoista siis mapittaminen, servetintaittelu, oikoluku ja tavaroiden kuljetus. Pidä vaikemmat asiat omissa näpeissäsi hyvien kumppanien tuella.

No mistä sitten tunnistaa organisaation jossa voi olla yksinäisyyttä?

Siellä tavoitteet ovat isoja, abstrakteja ja sanattomalla sopimuksella itsestäänselviä. Siellä järjestetään paljon palavereita, joissa on aina tietty pysyvä kokoonpano. Siellä on osastoja, joilla on kaikilla oma vetäjä. Siellä liiketoiminnan tukifunktiot on resursoitu minimillä ja asiakastyötä tekevät, kuten myyjät ovat pääasiassa poissa työpaikalta. Erityisen hyvin siitä, että siellä johtajilla on aina kiire. Siellä urapolku tarkoittaa asemaa tai jäsenyyttä jossain ryhmässä.

Entä jos sinun tai alaisesi urapolku rakentuisikin verkoston laajuudesta ja oppimisen tasoista, joita voi johtaa itse? Kasvua kiihdyttäisi joukko vertaisia eri aloilta. Olishan se jo jotain. Eikä olisi yksinäistä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin LinkedIn Pulsessa.