Pohdintoja palvelukokemuksesta ja muita havaintoja luksuselämän keskeltä

Palasimme männäyönä perheen lomareissulta Dubaista. Matka jätti mieleen paljon sulateltavaa – muun muassa palvelukokemuksesta.

En ollut koskaan aiemmin ollut vastaavanlaisen materiaalisen yltäkylläisyyden enkä palvelutason keskellä. Siis sellaisen, jossa puhtaat rantapyyhkeet odottivat joka aamu vain noutajaansa ja ovienavaajia tuntui sopivasti kulkevan koko ajan askeleen edellä. Mukavaa sekä samanaikaisesti ristiriitaisiakin tunteita herättävää.

Jäin tästä huolimatta miettimään, miten tämä autetuksi ja tuetuksi tulemisen tunne saataisiin tuotua entistä vahvemmin työelämäämme? Tällaiseen pohjoismaalaiseen työelämään kun ennemmin tuntuu linkittyvän yksintekemisen ja -pärjäämisen eetos, ja kiire syö voimaa inhimillisiltä kohtaamisilta ja vaimentaa helposti alleen hennot avunpyynnöt.

Me Kramissa yritämme parhaamme mukaan vastata niin suoriin projektipyyntöihin kuin kuulla myös ne hiljaisemmat avuntarpeet, joihin asiakaskohtaamisissa törmäämme. Me kramilaiset kutsumme tätä tukea ja palvelua työystävyydeksi. Sparraukseksi. Avuksi. Niin myötä- kuin vastamäissä. Ovia avaamassa meillä on tässä vuosikymmenten aikana kertynyt kokemus ja puhtaiksi pyyhkeiksi heitämme kehään itse kunkin erityiset osaamisalueet.

Mikä sinulla saa tämän hyvällä tavalla autetuksi ja tuetuksi tulemisen kokemuksen syntymään? Mitä ajatuksia nämä havainnot sinussa herättävät?