Kaikki on #menestyjiä ja mulla on huijarisyndrooma

Anni: Mun tehtäväni meidän yrityksessä on tuoda kiinnostavia ja kiinnostuneita asiakkaita asiantuntijoille, jotka rakentaa asiakkaan ongelmaan ratkaisun. Mun tehtävänä on tunnistaa ongelma, johon tiedän meiltä löytyvän apua. Koskahan noi muut huomaa, etten mä mitään osaa? Mun pitää marssittaa paikalla aina ne, jotka oikeasti tajuavat jostain jotain. Koskahan mun kollegat saati asiakkaat tajuaa, että olen ihan vaan huijarimyyjä?

Milloinkohan mä jään kiinni siitä, että oon myynyt tätä viestintää ja markkinointia yli kymmenen vuotta tajuamatta siitä mitään? Enkä edes ole aina kovin hyvä myyjä. Mulla on prosessit ihan sekaisin ja CRM nakuttaa jatkuvasti punaisella. 

Moni meistä, ehkä just erityisesti naisista, puhuu paljon tunteesta, joissa kokee paljastumisen pelkoa. Mistä se tunne tulee?

Niina: Osittain se voi olla sukupuolikysymys, mutta mä veikkaan, että naiset vain jakavat tätä sisäistä paljastumisen kauhuaan toisille naisille aika herkästi. Tää on yllättävissäkin tilanteissa ollut mulle jopa sellainen toverillisuuden tunteen synnyttänyt salainen side: “ai säkin olet täällä, vaikket saisi!”

Ai säkin olet täällä, vaikket saisi!

Mä uskon, että kyseessä on yleisinhimillinen kokemus, ja että yhtä lailla miehetkin kärsivät huijarisyndroomasta ja riittämättömyyden pelosta, mutta käsittelevät ja jakavat sitä vain eri tavalla.

Ainakin itselläni huijarisyndroomaa pamahtaa päälle kahdesta hyvin erilaisesta asiasta:

Ensimmäinen on se, että työskentelen päivittäin super osaavien asiantuntijoiden kanssa, jotka oikeasti tajuaa joistain asioista paljon enemmän kuin minä itse. Näiden rinnalla tulee vähän tampio olo.

Toisaalta sit taas ammatillisia kollegoita, muita myyjiä, katsellessa eniten näkyvillä on näitä persoonia ja hahmoja, jotka antavat itsestään kuvan Level 100 Sales Guruina. Niiltä löytyy ratkaisu, metodi ja punch line kaikkeen, ne myyvät ihan mitä vain ihan kenelle vain, ja niillä on #MENESTYJÄ tatuoitu hauikseen.

#Luuserimyyjä?

Mun on tosi vaikea tunnistaa itseäni kummastakaan ryhmästä, enkä varsinkaan samaistu tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Siinä välitilassa myyjänä eläminen on tavallaan vapauttavaa, sillä saan itse määritellä, millaisella miten mä myyn ja mimmoinen myyjä mä olen. Samalla tää tuottaa jatkuvaa epävarmuutta ja pientä pelkoa siitä, että mä oonkin oikeesti vain ihan paska myyjä verrattuna noihin hahmoihin.

Anni: Onkohan mun kaltaiselle super-avoimelle myyjälle tilaa tässä kentässä? Myyjälle, joka olisi ihan vain oma itsensä mitään päälle liimaamatta, vai tarvitseeko mun rakentaa erillinen myyjäpersoona päästäkseni eroon tästä huijarisyndroomasta?