Tylsä kertakäyttöterä on huono viestinnässä

Rakastan aivan kamalan huonoja ja karvat pystyyn nostattavia analogioita. :) Tämä tuli mieleen sen luontaisessa käyttöympäristössä, eli suihkussa.

Miten muuten suihkussa kirjoitetaan blogia? Siitä lopussa niille jotka eivät pääse homman kanssa alkuun.

Johtajan tärkein väline muutoksessa, viestintä, on vähän niinku höyläämistä. Sitä täytyy tehdä säännöllisesti, tai alkaa vanhan asenteen, toimintamallin sänki nostaa päätään. Kaikki jotka höyläävät, tietävät että sänki on välillä todella itsepäinen. Jotkut väittävät että se heikkenee säännöllisellä työllä. Noh, uskon että tarvitaan myös järeämpiä työvälineitä.

Kun johtajalla on jokin muutos läpivietävänään, hänen tulisi kommunikoida siitä terävästi ja säännöllisesti. Mutta samalla terällä höylääminen on vaarallista. Se tylsyy nopeasti ja tylsän terän käyttö voi johtaa inhottavaan punoitukseen ja sisäänpäin kääntyneisiin ajatuksiin. Siihen, että ihmiset eivät inspiroidu viestistä vaan turtuvat sen toistoon ja haavoittuvat tylsän terän hinkkaamisesta.

Siksi olisi hyvä olla pussillinen teräviä teriä. Siis valikoima erilaisia tapoja höylätä samaa tarkoitusta perille. Terävyys tosin vaatii kiteytystä siitä suuresta tavoitteesta. Ja sen pilkkominen yksittäisiksi teriksi vähän suunnitelmallisuutta ja välineitä. Joka on ihan ammattilaisen hommaa.

Käsikään ei saisi kamalasti täristä. Tulee muuten rumaa jälkeä. Nilkat verillä on kurja olla. Siihenkin löytyy ammattiapua.

 

Toinen esimerkki kamalan huonosta analogiasta on muuten  metaforani mustasta matosta keittiössä.
Jos asiakaskokemus aiheena sytyttää, saatat miettiä mittaamisen sykliä ja tarvita mustaa mattoa.

Kammottavia, mutta kivaa aivo- ja sanajumppaa. Ja takana ajatustakin. Saatko kiinni?

Muutos johdettavana, tarvitsetko teriä?

 

Ja sit se kirjoitusmetodi suihkuun - tai vaikka autoon.

1) Saat ajatuksen. Voisiko tuosta kirjoittaa --> kyllä!
2) Pohdit mikä ajatuksessa on keskeistä ja mihin se liittyy omassa osaamisessasi
3) Mietit mikä on pointtisi, eli se mihin olisi luontevinta lopettaa
4) Mietit mikä olisi kiva tapa aloittaa. Sellainen joka liittyy lopetukseen ja sitoo tarinan kokonaisuudeksi.
5) Mietit mitä keskeistä tuossa välissä tapahtuu
6) Kirjoituksen runko on valmis
...
...
7) Kun olet päätynyt lopulta tietokoneesi ääreen, kirjoitat pois.


Imurikaupoille UCG21EB top of mindissa

Joudumme tämän tästä markkinoinnin imukeskustelussa Volta-ajattelun valtaan, vaikka pitäisi painella menemään Dysonilla. Eli tuote, tehokkuus- ja ominaisuusajattelu ajavat väkevästi tarinan ohi, vaikka ymmärrys kiteytyksen tärkeydelle olisikin olemassa. Tarinan kirjoittaminen tuntuu ylitse pääsemättömän vaikealle siksi, että se polku on valittava tosissaan.

Yhtään väheksymättä Voltan imureiden toimivuutta tai käyttömukavuutta – saati brändiä, kuinka monta kertaa muistat innostuneesi Voltasta? Ajatelleesi, että tuossa on jotain uutta. Tuo on varmaan hyvä. Tai no,  koska innostut imuroinnista? Eikä nyt mennä ollenkaan sinne robottipäätyyn. Tai oteta kantaa pussin puolesta tai sitä vastaan.

Olen toki sitä mieltä, että markkinoinnin pitää olla vahvasti kiinni myynnin pipessä, sen eri vaiheissa erilaisine houkuttimine ja jakeluvehkeineen. Asiakkalle pitää tarjota kattavasti informaatiota ostettavasta imuratkaisusta juuri silloin kun hän on asiaa pohtimassa - mahdollisimman tehokkaasti.

Mutta mitään kohtaa putkesta ei oikein voi tehdä vaikuttavasti, jos ei ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa. Jos ei ole selvää että mitä me oikein kerrotaan meistä, mihin se ihminen meissä ihastuisi. Paitsi että osta imuri, kun sulla on ikkuna auki.

Tätä Volta-flunssaa potevat erityisesti yrityksiltä yrityksille myyvät firmat. Halutaan päästä modernin teknologian avittamana entisestään nopeuttamaan asiakkaan ostopäätöstä. Olemaan siellä missä ikkuna on sepposen selällään. Ilman kunnollista tarinaa.

Onko siellä verhojen takana olevan ostajan mielessä Volta vai Dyson? Tai ehkä Miele Complete C3 TotalCare. Joku Electrolux Ultra Silencer tai uuuu, Bosch Cosyy'y ProFamily GL-40s pölynimuri BGLS4FMLY. Toi on pakosti voittava konsepti. Toi BGLS4FMLY. FMLY, se kertoo ihanasti perhe-elämästä. Tarinan voimalla.

 

***

Kirjoituksen taustalla ei ole kaupallista yhteistyötä, ja sen julkaisemisen jälkeen tuskin tuleekaan. Tuotenimet pöllitty internetistä.

 


Asiantuntijat kirjoittavat, kun on pakko - kaksi vinkkiä

Tiedätkö sen sellaisen remonttieristetuubin - tai mikä se on se vaahtomainen tökötti? Sellainen kovamuovinen töötti josta ei tule yhtä pihaustakaan mömmöä ilman kolmen kaverin voimia. Mutta kun saat homman alulle, tulee töhnää ilman yhtään painallusta paksuna norona, jollaista et uskoisi niin pienestä reiästä edes tihkuvan.

Se on ihan niinkuin sisältömarkkinointi. Samanlaisena massana markkinointiorganisaatiot työntävät ulos sisältöjään monikanaviin. Kun ovat ensin vuoden verran runtanneet sisältöstrategiaa paikoilleen ja metsästäneet inhouse-metodein tuotantoon resurssit.

Kuinka tämä kaikki tapahtuu, ja miten saisin omassa organisaatiossani myös asiantuntijoiden osaamisen asiakkaiden näyttöpäätteille? Meillekin vellovaa töhnää!

Ihan paras ja testatuin vinkki ikinä

No kiristämällä ruuvia tietysti. Pakottamalla, ahdistamalla nurkkaan tai syyllistämällä. Asettamalla määrän ja kanavan dominoivat viikkotavoitteet exceliin. Tekemällä sen ryhmässä, eli workshopissa.

Sieltä niitä alkaa tulla: liuskatolkulla sisäänpäin kääntyneen ajattelun versoja asiasta mitään ymmärtämättömille kohdepersoonaparoille muotoiltuna. Jos haluat tehdä hommaa suunnitelmallisesti, perään kannattaa heittää johdon teesejä asiakkaiden kohtaamisesta ja teknologian kohtaamisesta ja kulttuurin kohtaamisesta. Listat on hyviä. Näitä kahta lajia vuorovedoin. Älä unohda optimoida kaikilla keskeisillä hakutermeillä.

Ihan pienen hetken asiakas - tai siis persoona - vain joutuu etsimään sitä kohtaa, missä hänelle kerrotaan kuinka hän voi ostaa palveluita. Sillä sitähän hän on hakemassa; nopeinta tietä pitchin äärelle.

Toinen vinkki yhtä yleiseen pulmaan

Miten saadaan oma henkilöstö jakamaan näitä asiantuntijakirjoituksia? No kato, tehdään siitä peli tai pakotetaan. Tehdään sellaiset säännöt että jokaisen ihmisen ikioma verkko-cv on yhtäkkiä firman yhteistä omaisuutta. Sit vaan kaikki jakaa sen saman linkin ja työkaverit käy siitä hirveesti tykkäämässä. Tulee engagementtia. Palkitaan aktiivisimmat tykkääjät. Tällä korvataan perjantaipulloarvonta.

Töhnän keskellä sieluni huutaa: mihin tästä kaikesta katosi ydin? Se, jonka toteuttaminen on joko ammattilaisen työtä tai asiantuntijoille koulutettavia taitoja, oppimista, kuuntelemista, harkintaa. Se, jonka kohdatessani aina vapaaehtoisesti painan jakonappia. Mihin katosit, oi tiedon välittäminen.

Sillä niitä jotka oikeasti saavat jotain aikaan asiantuntijasisällöillään, ovat ne jotka hallitsevat tiedonvälityksen jalon taidon. Eikä ole mielestäni sattumaa, että tuohon kommunikaation ydintaitoon on tupsahtanut mukaan sana välittäminen.

 


Kohta sataa henkilöbrändejä

Kevät on ollut napakka ja lämmin - kuin hyvä kädenpuristus. Sellainen aidon ja läsnäolevan ihmisen tapa tervehtiä muita.

Olen seurannut sen aikana hiljaa erilaisten henkilövaikuttajien työtä. Päähäni on jäänyt soimaan yksi biisi ylitse muiden. En malta odottaa syksyä ja sen sateita, sillä pudotuspelit alkavat.

Verkottunut maailma on mahdollistanut nopeat nousut ja vaikuttavien naamojen määrä on lisääntynyt feedeissämme. Vaikuttajia on ilmaantunut eetteriin todella yllättäviltäkin elämänaloilta. Sisältömarkkinointi on ollut osalla spontaania ja osalla varsin suunnitelmallista. Yksillä se on näkynyt luvuissa, toisilla ei.

Olen kyllästynyt seuraamaan niitä, jotka eivät puhu minulle. Olen lopettanut yleisönä olemisen, enkä palkitse tyhjyydestä tykkäyksillä. Sen sijaan olen lisännyt aktiivisuuttani niiden nostamisessa omalla kaistallani, jotka tuottavat arvoa laajalle joukolle arjessa.

Olen yleisö - minulla on valta

Henkilöt voivat tehdä itsestään kiinnostavia, mutta henkilönbrändäyksen tiputuspeleissä ratkaiseen aito halu olla läsnä, auttaa ja tehdä muutakin kuin sitä mikä on kuviin aseteltu.

Kyllästymme niihin, jotka saavat meidät katsomaan itseään hetken. Rakastumme niihin, jotka saavat meidät katsomaan itseämme pitkään. Ensin mainittuja on kuin sieniä sateella.

Toiseksi mainituilla on aina joko tarina, joka on totta monelle tai kiinnostava tapa tehdä jotain aivan tuiki tavallista. Yleensä he puurtavat siis sellaisten juttujen parissa jotka ovat meille kaikille tuttuja, mutta vaikeita. Perusasioita. He osaavat tehdä niistä helpommin lähestyttäviä, pilkkoa niitä paloihin - tai nostaa niiden arvoa. Heitä seuraan mielenkiinnolla syksylläkin.

Tekojen arvo kasvaa. Ja itseensä rakastuneet tipahtelevat kuin suuret, painavat vesipisarat asfalttiin. Plop. Kohta sataa.

 


Koskettamalla jätät jälkeesi aukon

Meidät punnitaan polkumme päässä kyvystämme koskettaa toisia ihmisiä. Ja kosketuksen puute kuormittaa. Kokemukseni mukaan koskettaminen on määrittämättömän arvokas keino silloin kun luodaan luottamussuhteita. Ja jos asiaa tarkastellaan työelämän näkökulmasta, toisen ihmisen koskettaminen näyttäytyy trendinä, jonka selkään on liian harvalla tajua hypätä. Asiat asioina ja vapaa-ajalla sit ne muut jutut.

Viestimet viheltävät sisääntulevaa roskaa, jonka ei ole edes tarkoitus liikuttaa mitään sisälläni. Saamani viestit jotka eivät kosketa minua millään tavalla, jättävät niiden takana olevat ihmiset piiloon. Mutta heti kun saan jotain minua koskettavaa, herään.

Aika

Olen kiireinen ja sen päälle kehittelen itselleni lisää kiirettä. Minun koskettamiseni on helppoa sellaisten asioiden kautta, jotka löystävät kalenterini kireänä pingottavia viivoja.

Ajatus

Olen innostunut oppimaan, mutta en janoa valtavaa määrää tietoa. Sen sijaan joku joka tarjoaa minulle ajatuksia, voi saada minut kääntymään puoleensa pitkäksi aikaa. Tämä tietysti lisää kireyttä kalenteriin, koska harhaudun esimerkiksi tutustumaan ratkaisuihin, keskustelemaan, ostamaan.

Riski

Inhoan epävarmuutta ja rakastan sitä. Inhoan sitä hallinnossa, rakastan sitä myynnissä. Kun joku näyttää toteen minulle realisoituvan riskin ja keinon sen välttämiseen, se koskettaa turvallisuuskeskustani. Kun joku osoittaa minulle myynnillisen riskitilanteen, hyökkään sitä kohti.

Minä

Vaikka pelataan kuinka isosti tiimissä, jokaisen ihmisen eteenpäinmeno on kuitenkin omissa käsissä. Jos joku ymmärtää, puhuttaa ja vaikuttaa minuun, annan hänelle tilaa koskettaa.

Siinähän noita, kosketuksen paikkoja, jo onkin. Sisällöissä, kohtaamisissa ja suhteen hoidossa noista pääsee mukavasti liikkeelle. Kosketa toista ihmistä ja ei käy niin että poissaolosi ei tunnu missään. Jos jälkeesi jää aukko, olet saavuttanut jotain oleellista.

Jos sisältösi eivät kosketa ketään, ehkä voimme auttaa.

 

 


Musta matto keittiössä - mittaaminen muruina vai vuosittain?

Taistelimme aikoinaan kotona siitä, voiko keittiön lattialle laittaa mustan maton. Kaikki jotka elävät ihan tavallista perheellisen sopankeittäjän elämää, ymmärtävät että siinähän on aika usein melko näkyvästi elämän murusia. That's the point!

Asiakaskokemuksessa on vähän sama. On niitä tyyppejä, joilla ei ole mustaa mattoa. He huomaavat harvoin imuroidessaan kyllä jotain epämääräistä rapinaa letkussa, mutta eivät välttämättä ole siitä moksiskaan.  Kun taas mustamattolaiset tietävät täsmälleen millaista palautetta asiakkaat ovat matolle kuljettaneet.

Meillä oli matto siinä keittiön lattialla jonkin aikaa. (Minulla ei ole tapana näitä vääntöjä hävitä). Kyllä lisääntyi ymmärrys lattian tilasta. Näkyi ihan kaikki. Ja oli aika paljon useammin tartuttava letkuun.

Tietoisuus lisää siis asiaan tarttumista. Miten usein sinä reagoit tämän päivän asiakaspalautteen murusiin? Vai tulkitsetko tilannetta esim. vuoden kertymän kautta?

 

kirjoitus on kierrätetty 


Kaiken takana on ihminen

Kram perustettiin vuonna 2010. Kaiken takana on toimarimme Riinan oivallus siitä, että kaiken markkinointihypen ja -tekemisen taustalla on aina ihminen. Ihminen, joka ei pysty kaikkeen yksin.

Mikä on Kramin tarkoitus? Se on asiakkaan - eli ihmisen - nostaminen uudelle tasolle.


Tuoko markkinointi tuloa ilman myyjän työtä?

Markkinoinnin ja myynnin välille syntyneet muurit ovat taloudellisten nousujen syytä. Tiukkoina aikoina myynti tekee markkinointia ihan luontevasti osana työpöytäänsä. Prospektoidaan, ryynätään messuilla, lähetellään kirjeitä ja juostaan ottamassa eitä vastaan ihan urakalla. Kaikkea mitataan.

Taloudellisen nousukiidon myötä markkinointi eriytyy ja sille tulee mahdollisuus ostaa asiakkaille parempaa pellavaa, käyttää edistyneempiä välineitä ja tehdä hienompaa. Se saattaa hämärtää rooleja tai synnyttää sellaisen funktion, joka tekee asioita kulurivipainotuksella. Tai ainakin sellaisia juttuja, joissa ei ole tulopuolta ilman myyjän työtä. Kuilu on rakennettu, s'il vous plaît.

Jos mielii saada markkinoinnin tuottamaan arvoa myynnin kanssa samassa prosessissa, olisi välillä paikallaan pieni työpöydän puhdistus.

  • Mitä siellä markkinoinnin työpöydällä majailee?
  • Onko sitä tarpeellista tehdä?
  • Kuka tekemisestä hyötyy tai kenen kilpeä se kiillottaa?
  • Mihin se johtaa?
  • Voiko tekemistä mitata? Miten?

Siistitty työpöytä helpottaa tavoitteiden ja niitä vastaavien tulosten hahmottamista.

Menemättä yksityiskohtiin siitä, mikä on optimaalinen markkinoinnin ja myynnin putki, on mittarien oltava yhteisiä. Myös pitkäjänteisen työn, kuten markkinoinnilla rakennettavan asiantuntija-aseman tai vaikkapa hintamielikuvan arvo on mitattavissa esimerkiksi tarjouspyyntöjen määrässä ja laadussa, myyntitapaamisten hit ratessa tai saman tuotteen myyntieuroissa eri asiakkaille. Näissä tuloksissa näkyy molempien rakentama arvo.

Myynnin lukuihin kiinnittyminen on alku sille, että tekemisestäkin tulee taas yhteistä. Sillä markkinointi on myynnin ja myynti markkinoinnin työtä.

 

https://www.youtube.com/watch?v=ixIdxneyyys&t=3s

 


Arvomme ovat Apu, Seura ja Gloria, mutta niitä ei tarvitse muistaa

Kokoonnuimme viime viikolla porukalla laittamaan strategiaamme paperille. Sen kiteyttäminen on vaikeaa. Siksi pilkoimme tekemisen osiin ja aloitimme arvojen kirjaamisesta.

Olit sitten mitä mieltä tahansa arvoprosesseista, jokaisella yrityksellä on joka tapauksessa arvot. Toiset vain osaavat sanoittaa ne ja käyttää niitä yhteistyön välineenä. Me päädyimme kiteytykseen Apu, Seura ja Gloria.

Emme ehkä vielä osaa käyttää arvoja työkaluina systemaattisesti, mutta opettelemme. Pian jo huomaamme että olemme osanneet koko ajan, koska arvot eivät perustu johonkin keksittyyn, vaan yrityksen geeneihin. Houkuttelemme, hoivaamme ja hyvästelemme niiden mukaan sekä kollegat että asiakkaat joka päivä.

Naureskelimme arvomatriisille, mutta sellaisen lopulta piirsimme.

Meitä nauratti kun arvot yhtäkkiä loksahtivat kohdalleen matriisimaiseen kuvaan. Se kuulosti ja näytti niiiiiin konsultilta. Sarakkeissa on arvot ja riveillä niiden toteuttamisen henkinen ja toiminnallinen puoli. 

Matriisin riveillä on voimasanat #työystävyys ja #aissaatana

Työystävä ei ole mikään pehmoinen palvelija. Keskitymme tässä roolissa asiakkaanamme olevan ihmisen osaamisen, tunteiden ja odotusten johtamiseen, kirittämiseen ja kriittiseen puuttumiseen esimerkiksi silloin, kun hän keskittyy servettien taitteluun tai uutiskirjeiden hinkkaukseen.

Mutta ennen kaikkea se on yhdessä tekemistä, virheiden tekoa ja oppimista. Siksi toinen voimasanamme on #aissaatana. Se toimii onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Se on myös asenne, tarvittaessa olankohautus, tunnustus tai tilanteen kevennys. Toimii.

A friend would offer you an umbrella in the rain, a work friend will yell: Run, bitch, run!

Näiden arvojen avulla toteutamme ketjua, jossa yksi ihminen kerrallaan nostetaan osaamisessaan ja ammatillisessa asenteessaan uudelle tasolle. Siitä seuraa että markkinointi ja viestintä saadaan ulos laatikostaan ja niistä tulee liiketoiminnan kehittämistä.

Apu, Seura ja Gloria. Niitä ei tarvitse muistaa sanoina, vaan ne pitää tuntea tekoina. Sattui kuitenkin niin, että myös niiden muistaminen on helppoa.

Esittelemme ja avaamme nuo arvot vielä tulevissa blogauksissa.

 


Viestintä on myyntiä ja logistiikkaa

Asiakastyössä on karkeasti jaoteltuna kolme vaihetta: kujeilu, kiinniotto ja kuljetus. Kaikkiin näihin vaiheisiin liittyy toimintatapoja, joita voi hyödyntää myös vähän yllättävämmässä kontekstissa. Viestinnän ja markkinoinnin sisäisissä asiakkuuksissa. Niin väärältä kuin se saattaa korvaasi kuulostaa, viestijän työ on ennen muuta asiakastyötä.

Organisaation sisäisiä asiakkaita on ainakin kahta sorttia:

  • keskeiset yhteistyökumppanisi viestintäkulttuurin rakentamisessa, esimerkiksi johto, myynti, business development tai IT
  • parempien viestintätapojen, -asenteiden ja -keinojen "ostajat": koko henkilökunta eri rooleissaan

Potentiaalisten kohderyhmien tunnistaminen on kriittistä, jos et halua tuottaa arvoa kuuroille korville tai yksin.

 

Kolmen vaiheen anatomia

Kujeiluvaihe on se, missä tehdään tuttavuutta. Katsellaan kaukaa tai läheltä, muodostetaan primitiivistä luottamusta, pörhennellään tai esitetään vaikeasti saavutettavaa. Siinä mittaillaan, millaista suhdetta tilanteesta voi lähteä rakentamaan. Kujeiluun liittyy usein paljon työtä siltä osapuolelta, joka haluaa asiakkaan itselleen. Täytyy tunnistaa potentiaaliset kohteet, arvioida heidän tilanteensa ja yrittää myydä oma osaaminen mahdollisimman konkreettisesti.

Kiinniottovaihe on aika raju. Siinä lyödään pöytään oikeita tuloksia ja saavutuksia ja neuvotellaan välillä tiukkaankin sävyyn. Tässä vaiheessa ei pelkästään klousata diilejä, tässä luodaan pohjaa pitkälle yhteiselle matkalle. On eri asia kujeilla kaikkiin suuntiin ja kiinnitellä asiakkaita itseensä löyhästi siellä täällä kuin kiinnittyä tiukasti. Kiinniottovaihe on kriittinen erityisesti kulmahuoneessa. Saatko tukea vai et?

Jos suhdetta päästään luomaan, alkaa kuljetusvaihe. Ai mitä siinä kuljetetaan? Mielestäni asiakastyö on pidemmän päälle ajateltuna suurimmaksi osaksi logistiikkaa: mitä, kenelle, millaisessa paketissa ja milloin? Logistiikka on tietysti paljon enemmän kuin kuljettamista, ymmärrän sen. Mutta kuljettaminen kuulostaa konkreettisemmalta.  Se on monimutkaisten asioiden ratkaisemista järkevissä paloissa ja järjestyksessä. Kuljettamisvaiheessa on erityisen tärkeää pitää huoli siitä, että oikea henkilö on kuskin paikalla. Samaan aikaan on hyvä varmistaa että sisältö on vähemmän liikkeessä ja enemmän löydettävissä.

 

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa viestijän sisäisissä asiakkuuksissa?

  • Tunnista yleisösi: keiden kanssa olisi erityisesti syytä kujeilla ja kuinka läheltä? Keihin kannattaa säilyttää terveellinen hajurako? Missä järjestyksessä liittolaiset olisi hyvä napsia koukkuun ja millaisilla houkuttimilla heidät saadaan pelaamaan yhteiseen maaliin? Keitä tarvitset saamaan muut vakuuttuneiksi viestinnän roolista? Kenet kannattaa jättää rauhaan?
  • Nappaa kiinni näyttämällä tuloksia, kertomalla esimerkkejä voitoista. Kun olet valinnut tärkeimmät asiakkaat, alkaa varsinainen myyntityö. Ellei sinulla ole kovia näyttöjä viestinnän merkityksestä, tulee sisäisten asiakkaiden kiinnittäminen olemaan joko hidasta tai vaatimaan toistuvia nopeita onnistumisia. Myöskään pelkkä teoreettinen mumina siitä kuinka kommunikaatio on kaiken ytimessä ei edistä asiaasi. Näytä, älä väitä. Parhaimmillaan sisäinen asiakas kiinnittyy nopeasti ja kysyntä alkaa ohjata tarjontaa.
  • Kuljeta sisäisiä asiakkaitasi pois siitä mitä he eivät alunperinkään tarvinneet: itsestäänselvistä ja riittämättömistä toimenpiteistä. Harkitse tarkkaan millaista palvelua tuotat, sillä se joko nostaa tai laskee arvoasi. Valmistaudu myös kieltäytymään sisäisen asiakkaan vaatimusten tai toiveiden edessä, kun se on perusteltua. Käytä erityisesti nämä tilaisuudet hyödyksesi viestintäkyvykkyyden kasvattamiseksi organisaatiossasi. Muista myös pitää kiinni sovitusta paketista, ainakin jos itse puhut pitkäjänteisyyden puolesta.

 

Jos vaikka tosta lähtis liikkelle, eh?