Luova on se, joka luo

Kerronpa julman pikku ajatuksen luovuudesta.

Idea ei ole luovuutta. Meillä kaikilla on ideoita. Ideat eivät ole juuri minkään arvoisia.

Ideoita satelee henkilökohtaisissa keskusteluissa, workshopeissa, innostavien luentojen ja esiintymisten jälkikeskusteluissa, Rastilan ostarin baarissa, leikkipuistossa... ...aivan kaikkialla. Jos olen erityisen inhorealistisella tuulella, sanon yleensä vielä senkin, että 99,9% ideoista on lausuttu ääneen ennenkin - vähintään 6,7 kertaa - ja tämä on varovainen arvio.

Äkkiseltään saattaa vaikuttaa siltä, että idearikkaus vaihtelee yksilöiden välillä. Toiset ihmiset (mukaanlukien kirjoittaja itse) - lausuvat ideansa helposti ääneen ja saavat siten helposti ns. luovan leiman - ansiotta. Osa on pidättyväisempiä - ehkä elämä ja opinnot ovat näyttäneet ihmisideoiden hengästyttävän, tainnuttavan kirjon ja määrän. Renesanssi-ihmisellä on ajatuksia ja ideoita melkeinpä aiheesta kuin aiheesta, kun taas spesialistin omin osaamisen alue voi olla niin kapea, ettei ideoita tee mieli sylkeä julki asiasta mitään ymmärtämättömille, mutta lopultakin kaikilla on ideoita.

Idea tai idearikkaus ei ole luovuutta. Se on ihmisaivoille ominainen tapa toimia. Tuo biologinen kalkulaattori kaavailee jatkuvasti mahdollisuuksia - silti toiminnan tasolla se on taipuvainen noudattamaan totuttuja käytäntöjä, ne säästävät energiaa ja toimivat todistetusti.

Jos ideat eivät ole luovuutta, niin mikä sitten on?

Luovuus on sitä, että luo. Olennaista luovuudessa on toimeenpaneminen. On keksittävä paitsi idea, myös

  1. järjellinen tapa toteuttaa se - ja
  2. realistiset keinot vastustaa omaa - ja muiden - taipumusta tehdä asiat totutulla tavalla.

Vapaa taiteilija voi keskittyä toimeenpanemaan omaa luovaa visiotaan valitsemallaan välineellä, parhaimmillaan taistellen ainoastaan sen asian kanssa, että saa visionsa toteutettua haluamallaan tavalla. Muiden hyväksyntä, luovuuden lopullinen "käyttöönotto" tulee joskus, jos on tullakseen. Silti, vapaa taiteilija tekee, kädet savessa.

Luovuus ei ole kuitenkaan vapaiden taiteilijoiden yksinoikeus. Sitä kuulutetaan nykyisin työmarkkinoilla haluttuna ominaisuutena, melkeinpä tehtävään kuin tehtävään liittyen. Luovuus osana työnkuvaa on vaativa asia, vaikka sen ydin on melko helppo tiivistää:

Luovuus on kykyä saada asioita aikaan, uusia asioita ja/tai uudella tavalla. Luovuus on proaktiivista muutosvoimaa.

Luovuuden edellytys on esteiden raivaaminen

Luovuuden hedelmät ovat harvoin mullistavia uusia keksintöjä. Ne ovat yleisemmin pieniä muutoksia, aikaisemmin tehdyn variaatioita. Ne ovat tunnettujen käytäntöjen soveltamista uusille alueille. Ja niin edelleen.

Luovaa tekemistä, vähäpätöiseltäkin tuntuvaa, joutuu silti aina puolustamaan. Muuten rutiinit ja totutut käytännöt jyräävät luovuuden herkät taimet. Puolustustyötä voi tehdä isolla egolla, ihmissuhdetaidoilla, kunnon pääomapanostuksella, lahjonnalla, kiristyksellä, selän takana toimimisella, auktoriteetin voimalla, muuten vaan brute forcella, tutkimalla, testaamalla ja perustelemalla, vetoamalla tunteisiin, eristäytymällä häiriötekijöistä, liittoutumalla samanmielisiin... ...keinoja on, eivätkä kaikki suinkaan ole yleviä.

Työelämässä luovia ratkaisuja saavat usein aikaan ihmissuhdetaitoiset, tutkijahenkiset, hallittuun riskinottoon kykenevät ja myös tunnesektorilla toimimista pelkäämättömät. Käytännössä kuitenkin taitaa olla niin, että nämä toisarvoisilta kuulostavat, osin jopa arveluttavat taidot ja ominaisuudet erottavat luovat yksilöt vähemmän luovista.

Idearikkaus ei ehkä ole luovuudelle kaikkein olennaisin asia. Siitä huolimatta - kun organisaatio pyrkii luovaan toimintaan, on ideamyönteisestä kulttuurista iloa. Kunhan pidetään mielessä se, että todelliset haasteet ja luovan kulttuurin esteet tulevat vastaan toteutuksessa. Valitettavan usein organisaatiossa "luovuuden" ainoa aikaansaannos on kokoelma post-it -lappuja tyhjän neuvotteluhuoneen seinällä, verkkaan heilumassa koneellisen ilmanvaihdon hallitussa virtauksessa.


Jos luovuutta halutaan organisaatiossa lisää, voisi vaikka näitä asioita vähän pureksia:

Keskity vähemmän ideointiin, enemmän ideoiden hyväksymiseen, priorisointiin ja toteuttamiseen. Kokeile ja testaa kevyesti. Voisiko sinun bisneksessäsi olla ideoiden testaamiseen / käyttöönottoon jopa prosessi?

Innosta ihmiset mukaan. Jos et aio tehdä kaikkea yksin, ideasi kaipaa sen puhtautta vaalivan veljeskunnan muuttuakseen luovaksi toiminnaksi.

Älä tyrmää muutosenergiaa - omaasi, eikä muiden. Idealla ei ole mitään arvoa ilman toteutusta, on jokaisen velvollisuus huolehtia siitä, että ainakin joskus ja toisinaan joku - edes joku - idea päätyy toteutusasteelle saakka.

Jos toteutus tuntuu liian isolta kakulta, etene pala kerrallaan. Niin se elefanttikin syödään.

Älä pelkää luomiseen liittyviä tunteita. Parhaatkaan ennakkoarviot, tutkimukset ja testit eivät poista uuden tekemiseen liittyvää epävarmuutta ja ahdistusta. Ideoihin voi rakastua - ja se on ehkä jopa välttämätöntä, jotta ne saa ohjattua prässin läpi toteutukseen. Rakastuminen herättää helposti myös draamaa - ja tuottaa usein pettymyksiä. Hyväksy tämä.

Käytä epäonnistumiset hyväksi oppimisessa ja oman luonteen jalostamisessa.

Tee tänään jotain erilaista kuin eilen.

Valokuva: Quino Al