Jos et paljastu, et voi oppia

Ennen kun päästät toisen ihmisen tontillesi, varmistat todennäköisesti aika tarkkaan että heikkoutesi eivät heti näy. Saatat valmistautua sosiaalisiin tilanteisiin niin, että et mene lukkoon kun sinulta kysytään jotain vaikeaa. Olet ehkä menossa koulutukseen ja teet vähän taustaduunia, jotta et jäisi kiinni tyhmistä kysymyksistä.

Se on luonnollista ja ihan okei. Me emme halua näyttää heikkouttamme.

Kuvittele itsesi lounaspöytään, jossa puhutaan markkinoinnista. Joku alkaa ääneen ihmetellä esimerkiksi Facebookin algoritmien toimintaa ja epäilemään sen tekemien kategorisointien relevanttiutta. Joukkoon mahtuu aina niitä, jotka tietävät toisia enemmän. Ja usein niitä joilla ei ole mitään hajua.

Miksi sitten vain nyökytellä ja olla muka samaa mieltä, vaikka kysymysmerkit jyskyttävät lisääntyvällä voimalla sielun seinämiä? Miksi en tätäkään asiaa osaa? Parempi vaan olla hiljaa ja teeskennellä että tiedän mistä nuo puhuvat.

Tuo nyökyttelyn takana asuu liian yksinäinen markkinoija. Hän ehkä luulee että hänen pitäisi tietää kaikki. Tai ainakaan hän ei tiedä voiko paljastaa tietämättömyytensä. Edessä on kierre. Jos et paljastu, et voi oppia. Tietämättömäksi siis. Ei tyhmäksi.

Tietämättömyyshän on ihana tila. Siinä on tilaa uudelle. Tutkimme kollegoideni kanssa työyksinäisyyttä ja olin siitä jotain mieltä. Katso huviksesi oletko samaa vai eri. Siis siitä, että moni pelkää paljastuvansa.